Ultraäänen kertomaa

Perjantaina viimein koitti odotettu ensimmäinen ultra. Pari kuukautta epävarmuutta on pitkä aika, kun positiivisen raskaustestin jälkeen on vain pitänyt koittaa uskoa, että joku siellä kasvaa, ihan oikeasti. Untamo ei mukaan päässyt töiden takia, enkä tiedä olisiko oikein halunnutkaan. Sijassaan tukihenkilönä toimi ihana ystäväni, ja se ratkaisu tuntui oikealta. Yksinkin olisin voinut mennä, mutta nyt jälkeenpäin varsinkin tuntuu hyvältä, että mukana oli joku, jonka kanssa voi jakaa sen ihmetyksen, kun ruudulla liikkuu ihan oikean näköinen ihmisenalku. Ei siihen oikein riitä sanat.

Ensin ultraaja - en tiedä terkkariko vai lääkäri, kun ei neuvolakortin merkinnästäkään saa selvää - kertoi, mitä käynnillä tulee tapahtumaan ja mitä sikiöstä katsotaan, ja sitten päästiin suoraan itse asiaan. Ensin katsottiin ultralla mahan päältä, ja kohtu on jo noussut sen verran, että sieltähän Tyyppi löytyi ruudulle oikein elävänä ja liikkuvaisena. Tuntui uskomattomalta, että siellä ihan oikeasti on ihminen ihmisen sisällä, ja vaikka se on noin pieni vielä, se ihan oikeasti liikkuu ja näyttääki ihan pikkuihmiseltä sormineen kaikkineen.

Tyyppi todellakin jopa vilkutti kameraan heiluttamalla kättä ja harottamalla sormiaan, ja potki myöskin vilkkaasti. Omituista, kuinka voi nähdä, että siellä se minun sisälläni potkii ja nyrkkeilee kohdun seinää, mutta mitään ei tunnu. Ultraajan vähän mahaa taputellessa Tyyppi vaihtoi kuuliaisesti asentoa, ja hyvin päästiin katselemaan päästä varpaisiin joka puolelta. Kaikki näytti olevan ihan hyvin, elimiä löytyi ja niskaturvotusta sen verran vähän, että kromosomipoikkeaman riskiluku tämän iän kanssa on 1:24 000. Toisin sanoen älyttömän pieni, jos ajatellaan, että alkuraskauden keskenmenoriski on 1:10, ja siitäkin on jo onnellisesti ohi päästy. Mitat näyttivät ilmeisen sopusuhtaisilta, ja pituutta Tyypillä on nyt vähän yli seitsemän senttiä.

Tyyppi, rv. 12+1

Tyypin yksityisyyttä lainkaan kunnioittamatta, tässä hän nyt on kaikkien ihailtavaksi. Saman näköinen kuin muutkin sikiöt, paitsi että tietysti kaikkein hienoin. Nenä ja leuka näkyvät tässä sivuprofiilista hienosti, musta aukko on vatsalaukku ja pallero alhaalla toinen jalka. Niskan heijastuksesta voi syyttää huonossa valo-olosuhteissa ultrakuvaa kahvilan pöydässä kuvannutta äitiä.

Raskausiikkoja on kasvun mukaan tänään 12+2, eli aika oikeassa oli arviot - kuukautisten mukaan niitä olisi jo 16+0. Neuvolan valistuneisiin arvauksiin ja raskaustestin herkkyyteen voi siis tässä tapauksessa luottaa, omaan kuukautiskiertoon luotto olikin jo aikoja sitten mennyt. Laskettu aika menee elokuun puolelle, torstaina 9.8, tosin Tyyppiä tuskin tämä tieto juuri hetkauttaa, hän syntyy juuri kun siltä tuntuu.

Helpotuksen tunne oli ultran jälkeen aika iso, enkä ihmetykseltä osannut muuta kuin hymyillä. Nyt se on totta, ja kaikki on toistaiseksi hyvin. Ei kuollutta alkiota eikä monikkoraskautta. Hyvin kasvettu Tyyppi, jatka samalla tavalla! Koitan auttaa sua minkä voin, olla hyvällä tuulella, syödä, liikkua ja levätä. Ja ajatella pajon lämpimiä ajatuksia.