Varautuja selvittää kestovaippamysteerin

Tämä vauvanodotushomma laittaa minut varautumaan tavallistakin enemmän.  Yritysmaailman kielellä puhuttaisiin kai riskien kartoittamisesta. Varautuminen on ihan eri asia kuin murehtiminen tai kontrolloiminen, sellaista en myönnä. Haluan vain tietää miten toimia, jos jotain tapahtuu, en estää tai hallita tuota tapahtumista. Vähän niin kuin Muumimammalla on aina käsilaukussa kuiva sukkapari, aspiriinia ja muuta pientä hyödyllistä, sen varalta jos jotain sattuu. Silti Mamma ei kiellä ketään kiipeilemästä rantakivillä, koska siinä voi kastella kenkänsä.

Aloitin varautumisen jo lapsena lukemalla puhelinluettelosta, mitä täytyy tehdä, jos annetaan yleinen vaaramerkki tai on kaasuvaara, ja mielikuvaharjoittelin kriisissä toimimista kotimme saunassa. Tein myös suunnitelman sen varalle, jos pitää valita kumman vanhemman mukaan lähden, ja loogisin perustein valitsin isän, koska isä osaa enemmän käytännön töitä kuten korjata laitteita, metsästää ja kalastaa. Sydäntä tosin kylmäsi, koska äiti oli ja on kuitenkin vanhemmista se läheisempi, johon turvaan.

Kun kolme vuotta sitten olin hankkimassa kissoja, luin kissaoppaita ja imin tietoa kissojen hoidosta ja mahdollisista ongelmista valmiiksi päähäni. Kissojen käytännössä tultua taloon, ei oppaita ole juuri tullut katsottua. Kun aloitin yliopiston, käytin kesälomasta pari päivää valmistautumiseen: selvitin kampuksen rakennukset, luokat, mistä saa ruokaa, mitä sivuainevaihtoehtoja on ja paljonko niitä opintoja voi tehdä, mitä kerhoja yliopistolta löytyy jne. Parin ensimmäisen viikon aikana opiskelukaverit tottuivat kysymään aina minulta, kun jokin oli epäselvää. Itse ihmettelin, miten ne ovat tulleet opiskelemaan ummikkoina ottamatta mistään selvää, ja luottavat vain että asiat järjestyvät.

Nyt varautuja-minä ahmii vauvaoppaita kriittisin silmin. Ihmettelen, miten jotkut lasta suunnitelleet saattavat olla paljon enemmän pihalla, minähän olen raskaana yllätyksenä! Mutta luojankiitos, kaikki muut ihmiset eivät olekaan varautujia. :) Ensimmäisten raskausviikkojen kirjoituksistakin huomaa, kuinka pääni kävi ylikierroksilla yötäpäivää, ja vauvalehdistä muistiin varastoitunut tietomäärä pulpahti yhtäkkiä takaisin aktiivimuistin käyttöön. Neuvola, sikiöseulonnat, synnytysasennot, puudutteet, lapsen kehitys, ruokarajoitteet, vaatteet, vaipat, varusteet... Kaikki oli yhtäkkiä pinnalla.

Aluksi oli pakko kirjoittaa listoja, jotta pystyin nukkumaan. Listat, tuo mihin tahansa varautumisen paras työkalu! Kun asiat ovat ylhäällä, niitä ei unohda vahingossa, mutta tarvittaessa ne voi unohtaa ja laittaa uusiksi. Toistaiseksi listoja on ulkoa osaamistani unilauluista, isoista hankinnoista, hyvistä lastenkirjoista, kelpuuttamistani leluista, yhteiskunnan tukimuodoista ja huoltajuusasioista, satunnaisista asioista joita muuten vaan ei saa unohtaa, äidin tarvikeista, sairaalakassin sisällöstä, lapsen nimistä, ja vauvan vaatteista. Erittäin ajankohtaisia asioita raskausviikolla kaksitoista!

Tällä viikolla olen nukkumisen sijaan selvittänyt kestovaippamysteerin. Alusta asti on ollut selvää, että kestoja meillä käytetään, mutta miten niistä nyt saisi mitään tolkkua. Yhden illan käytin rauhalliseen tutustumiseen Kestovaippainfon ja muutamien jälleenmyyjien sivuilla, mutta silti meinasi epätoivo iskeä. Mistä minä tiedän mikä on hyvä, ja kamalan kalliita nämä kaikki apua. Hetkellisen mielenrauhan toi Kestovaippayhdistyksen vaippalainaamo - kuinka tarpeellinen ja nerokas palvelu! Tuolta vuokrataan vaippapaketti nimelliseen hintaan ja sitten niitä saa rauhassa ihmetellä ja testata lapsella.

Mutta eihän tämä varautujalle riitä, suunnitelmia on tehtävä. Parin päivän ajatuslevon jälkeen kestovaippa-asia alkoi kirkastua. Ensin etsin tietoa, miten niitä harsoja oikein taitellaan, miten sellaisesta kangaspalasta muka saa toimivan vaipan. OnneaOn verkkokaupan taitteluohjesivu vakuutti, tuohan vaikuttaa ihan hauskalta ja sopivan yksinkertaiselta. Minä ymmärrän!

Koska ilmeisesti yleisen mielipiteen mukaan harso ja villavaippahousut ovat pienelle vauvalle usein paras ratkaisu, siirryin ihmettelemään villavaippahousujen ohjeita. Muutaman neulontaohjeen jälkeen aloin jo innostua, kyllähän minä nyt tuollaisia osaan tehdä, eikä hintaakaan yhdelle villahousukuorelle tule kovin paljoa, kun pienen vauvan kokoja ensialkun neuloo. Kestovaippainfon foorumin tee-se-itse -osasto selvitti paljon. Ensimmäisenä aion kokeilla varmaankin tällaisia Fern & Faerie villiksiä ja Tiitiä-pöksyjä, joko yhdellä tai kahdella saumalla. Ensin pitää kuitenkin neuloa nyt tekeillä oleva pieni villapaita loppuun, siinä voi vielä kuukausi vierähtää, mutta onneksi varautujalla on aikaa.

Entäs sitten isommalle vauvalle? Harso ei liikkuvalla mönkijällä kai pysy enää kovin hyvin. Villahousut sinänsä ovat ihan hyvät kuoret, mutta jotenkin tuntuu ainakin vielä ajatuksena hassulta sellaiset isommalla lapsella. Toistaiseksi kannatukseni saa sisävaippa, jossa on täyttöaukko, johon voi sitten lisätä harsoa tai jotain muuta imuksi. Esimerkiksi tällainen. All-in-one vaipat ja kokonaiset taskuvaipatkin tuntuvat vähän tuhlaukselta, sillä silloin vaippoja pitää olla yksittäisinä tosi paljon. Sisävaipan kanssa kuori kuitenkin säilyy usein ihan hyvänä useamman vaipanvaihdon ajan, eli kuoria ei tarvita niin paljon kuin sisävaippoja.

Ajatukset ovat kuitenkin vielä joustavalla tolalla. Lähisuvussa on mutamakin serkkuperhe, joissa on kestoiltu ja tietämystäkin riittää, joten sieltä voi tulla hyvien neuvojen lisäksi myös hyviä vaippapaketteja nimelliseen hintaan. Lisäksi on kai uskottava, että käytäntö opettaa parhaiten. Rahatilanne on onneksi nyt sen verran heikko, että en pääse tekemään heräteostoksia vaippojen parissa, se olisi jo vähän liikaa.

Mieli on kuitenkin taas yhden asian suhteen rauhallisempi. Seuraavan kerran vaippa-asiaan voi palata jossain raskausviikolla 30, kun on vielä hyvin aikaa, mutta homma alkaa käydä todelliseksi. Parasta varautumisessa on se, että se ei sido mihinkään. Ei minua haittaa, jos suunnitelmat muuttuvat; tärkeintä on, että on aina valmina joku ajatus, tai kaksi tai kolme, ettei ole aivan tyhjän päällä, jos tilanne yllättää.