Raskaus on hauska asia

Uusimman Vauva-lehden (saiskohan tästä mainonnasta kohta jo jotakin etuja, esim. ilmaisen lehtitilauksen?) innoittamana, ajattelin keskittyä pelkästään raskauden positiivisiin puoliin, edes kerran. Pientä säätöä palstan kolumnisti Sanna Kangasniemen mukaan äitiydestä puhutaan aivan liian usein keilteiseen sävyyn. Niin kuin muistakin töistä, aina on helpompaa nähdä ja lausua ääneen ne ikävät puolet. "Mutta jos kaikkea ihanaa ei muuta sanoiksi, niin ei se oikein muutu muistoiksikaan. Ja vaikka kuvaisi ja videoisi kuinka paljon, eivät kaikki jutut millään tallennu" Kangasniemi kirjoittaa.

Vaikka raskaustodellisuus ei aivan vastaa sitä mielikuvaa, jossa kuvittelen paistattelevani maha pystyssä rauhaisana ja onnellisena omassa luotaisessa hehkussani, on tämä kuitenkin aika ajoin melko hauska tila.

• Ympäristö huomioi raskaana olevaa eri tavalla kuin tavallista kuolevaista. Luultavasti tämä piirre korostuu mahan myötä, mutta jo nyt lähipiiri on osoittanut tämän todeksi. Kuinka voit, onko ollut oloja, anna kun mä autan. Jotkut pitävät tätä ärsyttävänä holhouksena, mutta minulla ei ole mitään ylimääräistä huolenpitoa vastaan. Ja mikäpä söpömpää, kuin raavas ja karvainen mies huutelemassa mahalle "minä täällä, kuka siellä". Kyllä Tyyppiä jo kovasti odotetaan ja ajatellaan, ja samalla pidetään mua kuin kukkaa kämmenellä.

• Kaikenlainen laiskottelu, itsensä hemmottelu ja muu on muuttunut sallituksi raskauden myötä, lähinnä omassa mielessäni. Koska vauvan kasvatus itsessään on jo niin tärkeä tehtävä, ei muita suorituksia tarvita paikkaamaan huonoa omatuntoa. Minähän teen töitä koko ajan!

• Vauvanvaate- ja leluosastolla haahuilu on ihan ok, suorastaan suositeltavaa. Hyllyjen välissä voi kohdata toisen odottajan, jonka katse kertoo samanlaisista haaveista, ja vaihtaa tietäväisen hymyn. Tositapahtuma tavaratalosta.

• Vauvanvaatteita on kiva neuloa, kun ne tulee niin äkkiä valmiiksi. Yleensä visusti piilossa pysyvä käsityöminä on herännyt! Ensimmäinen myssy on jo valmis, olalta napitettava villapaita valmistumassa.

• Pesänrakennustarve. Haaveilen omasta kodista, johon rakentaa vauvalle ja minulle turvallinen pesä. Muuttamisesta en pidä, ja tiedän että haaveilussa on puolet pilvilinnaa, mutta se ei ole olennaista Pohjapiirrustuksien tutkiminen ja hankintojen suunnitteleminen on itse asia

• Vauvanvaatteet ja muu shoppailu, joka on välttämätöntä. Itselle vaatteiden ostaminen on rasittavaa, mutta vauvalle voisin hankkia vaikka mitä. Tein toki periaatepäätöksen, etten osta vauvalle mitään, ennen kuin olen ultrassa nähnyt Tyypin olevan elossa ja ihmisen muotoinen, eikä pelkkää mielikuvitusta. Mutta eihän sellaiset lupaukset pidä, kun alennuksessa on Tutan söpö unipussi puoleen hintaan ja tänään kirpparilla ihana pieni kietaisubody  Koska tämä on iloinen päivitys, nyt ei päivitellä sitä miten paljon tämä kaikki tulee maksamaan. Yritän kyllä käyttää kirppareita mahdollisimman paljon, varsinkin kun kaupungissa on kai parikin pelkkää lastenvaatekirppistä, tavallisista puhumattakaan. Niistä saa huomattavan säästön (Tutan täysin uutta vastaava body 2,20e) lisäksi ekologista itsetunnonkohotusta.

• Lastenkirjavaraston kartuttaminen. Siinä olen huomattavan paljon kriittisempi kuin vaatteissa, ja siksi se on myös hauskempaa. Kirjojen täytyy olla laadukkaita, mieluiten valmiiksi tuntemiani klassikoita, ja sisällön arvomaailmaani sopivaa. Tänään hylkäsin katselukirjan, jossa oli iloisia eläimiä, eläintarhassa. Miksi ihmeessä piirtää norsuvauva ja vanhempansa eläintarhan aitaukseen, kun voisi yhtä hyvin piirtää ne luotaiseen elinympäristöönsä? Noin 95% tutkimistani kirjoista kokee saman hyllytyskohtalon, syystä tai toisesta. Tänään kuitenkin ostin kirpparilta kovasivuisen, pureskeluun sopivan kirjan Puutarhassa, jossa Milla ja Matias hoitavat puutarhaa. Kuvitus on iloinen, värit ovat kirkkaat mutta silti luonnolliset, Milla ja Matias tekevät rinta rinnan puutarhan pieniä töitä ja sivuilla seikkailevat lisäksi pihalla viihtyvät eläimet: kissa, koira, linnut, sammakot, etanat, oravat. Luontosuhde rakentuu ja mikä parasta, kirjassa on liikuteltavia kuvia, vähän niin kuin kurkistusluukkuja mutta vähemmän helposti revittävissä. Kirjasta voi opetella myös värejä, mutta tärkeämpää on kuvitus ja iloinen puuhastelu. Ihana! Taattua laatua edustamaan samaiselta kirppikseltä löytyi Kristiina Louhin Tompan parempi päivä, jossa Tomppa ja äiti menevät retkelle, noh, sinne eläintarhaan. Louhin kuvitus on upeaa ja ihanan pehmeärajaista, ja Tompan samankaltaisuus ja tutut puuhat vetoavat taaperoon kuin taaperoon. Vain kirjan yhdestä yläkulmasta huomaa, että se ylipäätään on käytetty. Taidan unohtaa kirja-alet samantien, kun kirpparit tarjoavat parempaa. 

• Ruumiiin muuttuminen julkiseksi omaisuudeksi ei ehkä kaikin osin ole hauskaa, mutta kyllähän tämä vapauttaa, kun yhtäkkiä ihmiset suorastaan kysyvät miten on menny, ja saa kertoa kaiken ruuansulatuksestaan ja rinnoistaan. Olen ystäväpiirini ensimmäinen odottaja, ja minua käytetään nyt kaiken harjoitteluun ja mielikuvan muodostamiseen raskaudesta. En ilmeisesti ole vielä luonut pahoja kauhukuvia. Poitsut (lähimmät miespuoleiset ystävät) olivat yhtä mieltä siitä, että tissien kasvu pitää sitten dokumentoida tarkkaan. Ollrait, hienot ne on minustakin! 

• Rinnat. Joo vähän kipeät ja rasittavat, mutta kasvavat! Ostin jo nyt parit liivit isompaa kuppikokoa, jos niillä pärjäisi tuone raskauden loppupuoleen. D-kuppi! Joskus suihkussa huomaa, miten nännien koloon on myös kertynyt jotakin maidon esiastetta. Hihi, luonto on ihmeellinen

• Ei kuukautisia! Eikä edes tarvi huolehtia missä ne ovat ja mikä mussa on vikana kun kierto on epäsäännöllinen. Kerranki keho toimii just niinku pitää.

• Vauvan kokemusten kartuttaminen. On ihmeellistä ajatella, että siellä se Tyyppi nyt kulkee koko ajan mukana. On käynyt jo ensimmäisellä punk-keikalla, ja oppii pian viikottaisten kuoroharjoitusten myötä Mozartin Requiemin ulkoa. Kotonakin pitää alkaa vähitellen kuunnella enemmän musiikkia ilman kuulokkeita, jotta voidaan sitten vauva-aikana viihtyä samojen levyjen parissa. 

• Vauvan luonteella, ajatuksilla, ulkonäöllä ja muulla spekulointi ystävien kanssa. Viime viiikonloppuisesta seurueesta kolme kannatti varmaa tyttöä, joten olen itse yhä enemmän pojan kannalla. Sukupuolisensitiivisyydestä myöhemmin, mutta joka tapauksessa, todennäköisesti, vauvalla on sukupuoli, ja tottahan se kiinnostaa. Sen lisäksi että lapseni on tottakai nero, se tulee "kasvamaan huonouteen" tarkoittamalla ympäröivää huonon huumorin vaikutuskenttää. Ensimmäisiä sanoja on veikkailtu, mutta ne eivät ole julkaisukelpoisia. On veikattu myös, että kuunneltuaan puoli vuotta huonoa läppää, lapsi ei suostu tulemaan ulos ollenkaan. Olen nauranut itseni kipeäksi, kiitos ystäväpiirin ja kaikkien absurdien vauva-ajatusten. Hyvä tästä tulee. 

• Nimikilpailu. Oikeiden nimien miettiminenkin on ihan mukavaa, vielä, mutta myös kavereiden toinen toistaan älyttömämmät ehdotukset pitäisi kirjoittaa muistin. Toistaiseksi suosikkejani ovat Sigmund ja Sodoma. 

• Tyypille jutteleminen mielessä, ja pian varmaan ääneenkin. Siteen muodostuminen lapseen on ehkä raskauden siistein juttu. Ihmisen sisällä kasvaa ihminen, onhan se nyt ihan ihme asia, kaikinpuolin. Aika hauska sellainen.