Kirpparihankintoja

Olen vähän kateellinen äitibloggareille, jotka kirjoittavat napakoita ja hauskoja tekstejä lapsiperhearjesta aikuisina, eivätkä höpsähdä äitiyteen kuin se olisi elämän ainoa rooli. Hössöttäjä-äitien blogeja en edes jaksa lukea, mutta huomaan yhä enemmän kasvavani itse siihen suuntaan. Vaan minkäs teet, tällainen minä olen. En kovin pullantuoksuinen enkä muutenkaan käytännöllinen superäitimateriaalia oleva ihminen, vaan pikemminkin sekoitus idealismia ja arjen mustaa huumoria, helposti innostuva ja helposti asiat kesken jättävä tytönretkale. Joka nyt sattuu pitämään lapsista ja elämistä enemmän kuin aikuisten ihmisten todellisuudesta. Ehkä siksi ajatukseen vauvasta on helppo tottua, sillä en koe luopuvani mistään kovin tärkeästä sen myötä; mikä olisi parempaa, kuin kölliä ja hassutella kotosalla päivät pitkät. Ajatus lapsesta, vanhempana olemisesta ja vastuusta on asia erikseen, väittävät että vauvat kasvavat ja ovat oikeita ihmisiä. Mutta se ymmärrys kai tulee ajallaan, luonnostaan.

Liikkeet selkeytyvät vähitellen, aika varma keino on ennen nukahtamista, rauhoittumisen jälkeen kääntyä vatsalleen, jolloin Tyypille tulee vähän ahdasta ja pitää muksia itseään parempaan asentoon.  Kuvittelen Tyypin jotenkin samanlaisena kuin ultraäänessä, isopäisenä ja vilkkaana potkijana joka kaikin voimin koittaa tehdä itselleen tilaa ja herättää äidin huomiota. Kasva vain lapsirakas, saat sitten valvottaa minua monet yöt.

Huoli taloustilanteesta on vähän helpottanut. Opintotukilautakuntaan asti meni hakemus, mutta päättivät myöntää minulle kevään tukea, vaikka opintomenestys ei normaalitilanteessa siihen antaisikaan lupaa. Lohdullista, että järjestelmästä löytyy edes hiukan joustoa näissä elämän yllättävissä mutkissa. Järkevän budjetoinnin lisäksi, olen antanut itselleni luvan vähän kiertää kirppareilla, ja Tyypille onkin löytynyt jo vaikka mitä ihanaa. Perjantaina suuntasimme ystäväni kanssa varsinaiselle lastenvaatekirpputorille, lähinnä etsimään minulle sopivia housuja, mutta tietäähän sen miten siinä käy. Totesin, että nyt ei sitten yhtäkään vauvanvaatetta enää tarvitse ostaa, ennen kuin kesällä, jos jotakin vielä oikeasti puuttuu. Äitiyspakkauksen lisäksi Tyyppi saa todennäköisesti kuitenkin lahjoituksia sukulaisilta ja tuttavilta sen verran paljon, että tämäkin varautuminen on ihan liikaa. Mutta vähän täytyy saada äidin itsekin valita, ja kun ne on niin ihania.

Mitä enemmän kirppareita koluaa, sitä kriittisemmäksi lastenvaatteiden suhteen tulee. Vaikka olen koittanut ostaa vain pakko saada -vaatteita, jo nyt ainakin yksi bodyvalinta ihmetyttää. Sattuuhan sitä tosin omissakin vaateostoksissa, että kaupassa kivalta tuntunut ei ikinä vakiinnukaan hyväksi käyttövaatteeksi. Myös siksi olen koittanut vähän hillitä, jos kaikki onkin sitten vauvalle vääränlaista - tosin perusbodyjen kanssa tuskin voi mennä pahasti pieleen.

Ylipäätään kirpparit ovat upeita, ja väärällään hyväkuntoista vauvatavaraa. Tyyppi parka, saa kulkea koko varhaislapsuutensa kirpparikamoissa, vaan niinpä kuljen minäkin. Alusvaatteet, sukat ja sukkahousut haen uusina, melkein kaiken muun löytää uudenveroisena käytettynä. Onhan se budjetin pelastus. Tässä kuvia hankinnoista, hintoja en nyt enää osaa antaa kun yhdellä kirpparilla poistivat laput, mutta bodyt ja potkarit keskimäärin 1,50 - 2 e, mekko ja housut vähän enemmän. 

Vihreää ja raitaa! Puolipotkarit 70 cm, potkuhousut Tuttaa 60 cm, kietaisubody Pikkuset 60 cm ja Lindexin norsubody 60 cm. Sekä omin käsin väkerretty ensimmäinen vauvakäsityö: villamyssy Novita Woolista.

Mekkosortuminen. 62 cm, alunperin Lindexin mallistoa. Taskun vihreä tikkaus ei oikein kuvasta erotu, viidakon eläimet aiheuttivat pakko saada -reaktion. Raitabody Vendi 68 cm, oikeasti violetimpi.

Uuretroa! Oranssi pupuankkabody 68 cm Tuttaa, sienibody 70 cm merkkiä Pippi, ja pikkuruinen Marlonin ankka-nalle-mikälie kietaisubody 60 cm, äitiyspakkausmatskua vuodelta 2006.

Värit eivät ole kuvassa kohdallaan, harmaa on oikeasti vaaleampi ja housut kirkkaanpunaiset. Velourmekko 68 cm ja vakosamettihousut 74 cm, Tyypille ensi talveksi vähä hienompaa.

Tässähän voisi ihan muotibloggariksi tätä menoa ruveta. Itselleni löysin äitiyshousut ruskeaa vakosamettia viidellä eurolla, huraa! Kävin jo aiemmin tuskastumassa erään halpavaateketjun mallistoon, jossa kaikki housut kapenivat lahkeista, kuten muodissa tapana on, niin ettei niitä voinut pitää, ja väsyneenä olin varma ettei ikinä mistään löydy enää sopivaa housua. Lisäksi löytyi yksi kiva mariininsininen tunika, joka menee sekä oikean mahan että tämän pienen version kanssa. Nyt saat kasvaa, maha!