Aika usein, kun mietin raskaaksi tulemista, tämä tuntuu vähän epäreilulta. Toiset kärsivät lapsettomuudesta, odottavat ja odottavat pientä ihmettä, kaipaavat vuosia hedelmöityshoitojen tai adoptiojonojen jatkuvassa epävarmuudessa. Minä tulen raskaaksi noin vain, pyytämättä ja vahingossa, yhden huolimatonta seksiä sisältävän kuukautiskierron aikana. Iltaisin tunnustelen Tyypin muljuntaa vatsassa, ja tunnen itseni etuoikeutetuksi. Alan ymmärtää, miksi sanotaan, että lapsi on lahja.
Puhumattakaan tästä epäreiluudesta ja surusta, joka on liikuttanut koko äitiblogiyhteisöä. Kurkkua kuristaa ja sydäntä puristaa, vaikka bloggaaja on minulle vieras ihminen, ei tuttu edes tässä internetmaailmassa. Elämä on niin kamalan haurasta.
Vanhempia tekstejä selatessa huomasin, kuinka alkuraskauden uho ja epävarmuus ovat laantuneet. Olin valmiina puolustautumaan kaikkia epäilijöitä ja arvostelijoita vastaan, vaikka oma asenne taisi olla suurin selätettävissä oleva tekijä. Eihän minun pitänyt päätyä yksinhuoltajaksi eikä saada lasta tällä tavoin, en minä ole sellainen ihminen, vaikka hyväksyin että muille sellaista sattuu. Tai kuvittelin hyväksyväni - ajattelin kuitenkin että on vahingossa parisuhteen ulkopuolella raskaaksi ovat ihmistyyppi, johon minä en kuulu, että niillä ihmisillä on jotenkin merkittävästi erilainen elämänasenne, luultavasti matala koulutustausta ja muitakin ongelmia. Olin vahvasti puolustuskannalla, sillä en halunnut että minut luokiteltaisiin sellaiseksi. Esimerkillistä näennäissuvaitsevaisuutta.
Kai niitä ennakkoluuloja ympäristössä on edelleen, mutta kun itse on raskauden ja tilanteen kanssa sinut, ei niitä sillä tavalla ajattele tai niistä välitä. Oma katsantokanta on laajentunut: elämäntilanteet ovat niin vaihtelevia, että mitä tahansa voi sattua oikeastaan kenelle tahansa, eikä sen pitäisi leimata ihmistä. Lapsen saaminen ilman isää kuulostaa edelleen vähän surulliselta, mutta se että itse odotan yksin, on normaali asiaintila. Vahinkoraskaudessa on ikävä kaiku, mutta tämä raskaus ei yhtään ikävä. Yksinhuoltajaäiti tuo mieleen lähiöhiekkalaatikolta löytyvän rättiväsyneen hirviön, mutta oma äitiys on jokseenkin normaali juttu, minä olen edelleen minä, paitsi että olen myös äiti. Ehkä joskus vielä uskon, että voin olla viehättävä treffi- ja seurustelukumppanikin, vaikka yh-äidissä sanana on paha kaiku. En ole mikään yh:n prototyyppi, mulla vain sattuu olemaan lapsi. Voi ihmisten luokittelun tarvetta!
Hämmentävintä on se, etten ole ympäristössä juurikaan huomannut leimaavia ennakkoluuloja, tai ihmiset osaavat peittää ne hurmaavasti, mikä sekin on ihan hyvä. Ennakkoluulot olivat lähinnä omia pelkojani, ja todellisuudessa ihmiset suhtautuvat raskauteen positiivisesti ja rohkaisevasti. Mitä kummaa! Samalla tavalla kuin eläin näyttää hampaitaan ja murisee pelätessään, minä olin valmiina puolustautumaan pelkojen takia - turhaan.
Tämän viikon olen käymässä vanhempieni luona Pohjois-Suomessa ja nauttimassa täyshoidosta tenttikirjojen kera. Äitini on täyttä päätä hurahtanut isoäitiyteen, ja neulonut jo yhden nutun ja tikuttaa paraikaa vaippahousuja. Mummu taas odottaa viidettä lapsenlapsenlasta tottuneesti turhia hätäilemättä. Mummun intuition mukaan odotan tyttöä, äiti taas povaa poikalasta. Itse olen siirtynyt odottamaan lasta. Alkuraskaudessa lapsesta oli helpompi luoda mielikuvia. Nyt kun Tyyppi on jotenkin oikeammin olemassa, on sitä vaikea kuvitella mahan ulkopuolisena eläjänä. En osaa enää kuvitella lapsen tulevia harrastuksia tai edes häntä vauvankokoisena nyyttinä, sillä Tyyppi on tässä ja nyt, mahassa köllöttävä alienia muistuttava olento, joka kommunikoi kanssani muljahduksin.
Katselin myös perheen valokuva-albumit läpi omalta vauva-ajaltani, ja täytyy myöntää, etten vastasyntyneenä ollut mikään erityisen kaunis tapaus. Pullottavat ja leveät posket ja vakava, kurttuinen ilme. Pikkuhiljaa hoikistumisen ja ilmeiden myötä kaunistuin kyllä hurjasti, ja syntyessä saatu pitkä musta tukka teki isompana vauvana minusta aika paljon vanhemman näköisen kuin kaljut vauvat ovat. Tietääpä ainakin, mistä Tyypin iso pää ja pulleat posket ovat sitten peräisin, ehkä se on osa mielikuvaa hänestä tällä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti