"Siirtymäriitin tarkoituksena on selittää yksilölle tai ryhmälle yhteisörakenteessa tapahtunut muutos" kertoo wikipedia, tuo lähteistä auvoisin. Syntymä, pubertetti, naimisiinmeno ja kuolema lienevät yleisimpiä nykyään vietettyjä siirtymäriittejä, jossa ihmisen asema yhteisössä muuttuu. Raskautta ei sinänsä juhlita, mutta muutos tyttärestä äidiksi, lapsettomasta lapselliseksi on silti suuri, niin naiselle itselleen kuin muulle yhteisölle. Lapsen saaneen ääni yhteisössä on toisenlainen, siinä on syvempää kaikupohjaa, ja vaikka nykyään elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa lapsen saaminen ei enää määritä koko ihmisarvoa (hyvä niin!), äitiyttä arvostetaan yhä.
Siirtymäriitit jaetaan yleensä kolmeen vaiheeseen: irtaantuminen, siirtymä eli liminaalivaihe, ja uudelleen liittyminen, ja nämä painottuvat riitistä riippuen eri tavalla. Raskaana oleva on leimallisesti liminaalitilassa, välivaiheessa lapsettomuuden ja äitiyden rajalla. Vanha rooli on jo jätetty taakse, mutta uutta asemaa ei vielä ole, vaan se muodostuu pikkuhiljaa raskauden edetessä ja vakiintuu vauvan syntymän jälkeen.
Liminaalivaihe on normaalin tilan, ajan ja sosiaalisuuden ulkopuolella - pyhä tila. Kuinka ollakaan, raskaana olevan onkin sanottu olevan "siunatussa tilassa" ja edelleenkin tuntuu, kuin raskaana olevia ympäröisi jokin näkymätön kunnioituksen kehä. Vaikkei raskaus enää ole tabu, eikä nyky-yhteisössä ole määrääviä normeja, miten raskaana olevaan tulisi suhtautua, ihmiset tuntuvat silti vaikuttuvan uuden elämän luomisen edessä. Tuntemattomat hymyilevät, ihmiset muuttuvat avuliaiksi ja kunnioittaviksi. Maallistuneessa ympäristössä "pyhä tila" kalskahtaa liioitellulta, varsinkin kun raskaudesta puhuminen peräpukamia myöten on ihan ok, mutta on tässä jokin mystisyys läsnä, ihmeen tuntu.
Vanhassa suomalaisessa maatalousyhteisössä tämmöinen avoimuus ei olisi tullut kuulookaan, minunkin raskauteni olisi vielä visusti piilossa. Raskaus koitettiin salata ennenkaikkea "pahaa silmää" pelätän, ettei kukaan pahantahtoinen vaan katsoisi ja "pilaisi" synnyttäjää tai tulevaa lasta. Synnytykseen myös ajateltiin tulevan sitä suuremmat tuskat, mitä useampi asiasta ennalta tiesi. Raskautta oli tärkeää suojata erilaisilla riiteillä ja maagisella varomisella, niin kuin yhteisön kannalta merkittäviä siirtymiä ylipäätään. Raskaana olevan ei ollut edes sopivaa käydä kylässä, tansseissa, häissä eikä hautajaisissa, vaan oman ja lapsen terveyden tähden tuli pysytellä kotona. Uskottiin myös että lapsi tulee ujoksi, jos äiti raskaana ollessaan ei pysyttele pois ihmisten näkyvistä.
Siirtymätilalle tyypillistä onkin sosiaalisesta yhteisöstä eristäytyminen - mikä ainakin minun raskaudessani on aika voimakkaasti läsnä. Ei huvita nähdä kuin lähimpiä ihmisiä, ei jaksa lähteä, ei tunnu tärkeältä osallistua. Ehkä juuri siksi, että oma sosiaalinen rooli on murrosvaiheessa. Oma keho, vauva ja muutos täyttävät elämän.
Raskausajan ajatteleminen siirtymätilana antaa myös mielelleni luvan kipuiluun ja ristiriitaisuuksiin. Ainahan nämä on tämmöisiä vaikeita aikoja, kasvaminen, luopuminen ja muutokset. Vaikka aikuistumista juhlitaankin murrosiän keskellä, on todellinen aikuistumisriitti käsillä vasta nyt.
Aihetta sivuavana iltakirjana olen lukenut SKS:n toimittamaa kirjaa Syntymä: enteitä ja uskomuksia. Nyt tiedän mitä varoa ja kuinka säilyttää lapsilykky. Monet enteistä luetaan vasta lapsen synnyttyä, mutta tässä kansanviisauksien parhaita paloja myös teille opiksi:
Jos vaimo raskaana ollessaan makaa paljon, niin lapsesta tulee laiska. (...)
Jos leipä pantiin pöydälle nurin, niin lapset syntyi väärinpäin. (Perätilan välttämiseksi!)
Kumpi yhdyselämän aikana on kiihkeämpi, sen näköinen lapsesta tulee.
Jos lapsella on iso nenä, hänestä tulee rikas, vaikka äiti olisi miten köyhä tahansa ( - Tyyppi, toimeentulosi on tällä turvattu!)
On sellainen uskomus, että lapsesta tulee sen henkilön näköinen, jota äiti raskaana ollessaan paljon näkee. Niinpä yhden talon emäntä selitti, että heidän kymmenestä lapsestaan on yhdelle pojalle tullut ruskeat silmät - vaikka isä ja äiti ovat sinisilmäisiä - siitä syystä, että emännän raskaana ollessa oli piikana hyvin ruskeasilmäinen tyttö. Kun emäntä tuli häntä paljon näkemään, niin tuli lapsesta ruskeasilmäinen. (Tähän voi aina vedota!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti