Syytän blogihiljaisuudesta väsymystä, joka on lamauttanut viime viikkoina kaiken muun, paitsi aivan pakollisen toiminnan. Kahden viikon ajan pakollisten opiskelumenojen lisäksi vain nukuin ja valitin väsymystä. Väsymys sai pelkäämään masennuksen syventymistä, yhdistän väsymyksen oireiluna niin vahvasti siihen, ja kun tuntuu ettei jaksa, eikä mikään määrä yrittämistä riitä, on itsesyytösten kehä nopeasti valmis. Toisaalta tuntui kuitenkin, etteivät ajatukset sinänsä ole synkät, en vain jaksa.
Siispä soitto neuvolaan, ja sainkin pika-ajan suoraan samalle iltapäivälle. Hemoglobiini ystävämme oli tippunut lukemaan 110, mikä ilmeisesti vähän verotti olotilaa. Nyt viikon rautakuurin ja loman jälkeen, alkaa elo pikkuhiljaa palata. Rautavalmiste tosin meni vaihtoon, kun sekoitti mahan pari kertaa sen verran tehokkaasti, että kolmatta en jää odottamaan. Nyt koitan nestemäisellä rauta-vitamiinimehulla, kuuleman mukaan se monilla imeytyy paremmin.
Rakenneultra meni mallikkaasti, Tyyppi pyöriskeli ja esitteli itseään joka kuvakulmasta niin kuin ensimmäisessäkin ultrassa. Äidin tunnekuohu ja ihmetys ei ollut ensimmäistä kertaa vastaava, kun vauva on muutenkin nyt liikeiden myötä aika konkreettinen, mutta päivän mittainen kestohymy jäi. Kaikki mitat vastasivat viikkoja eikä häikköjä näkynyt, piilossa ovat. Istukka on kasvanut optimaalisesti kohdun takaseinämään, mikä selittää aikaisin tuntuneita liikkeitä, ja on tietysti kiva kuulla synnytystä ajatellen. Painoarvioksi tuli hyvin keskimääräinen 350 grammaa, muita mittoja en edes muista, eikä neuvolakortin merkinnöistä saa yhtään mitään selvää. Ammattilaisten salakieltä.
Sukupuolta ei sitten näkynyt, tosin en tiedä kuinka tarkkaan kätilö edes sitä puolta ultrasi, kun uskalsin kysyä vasta pöydältä nousemisen jälkeen. Arveli tyttöä, mutta toisaalta muistutti, että monilla pojilla kivekset laskeutuvat vasta rv 30 paikkeilla, että voi se nyt olla kumpi vaan. "Suosittelen, että katsot tarkemmin sitten synnytyksen jälkeen" sanoi huumorintajuinen kätilö, ja näin kai se on tehtävä. Sen verran tämä epävarmakin tulos muutti omaa ajattelua, että olen pikkuhiljaa valmistautunut ajatukseen, että Tyyppi voi tosiaan olla tyttö. Toisin kuin alkuun, se ei enää tunnu yhtään mahdottomalta ajatukselta, jopa päinvastoin.
Oman kehon muutokset jaksavat ihmetyttää. Painoa ei ole nyt kotivaa'an mukaan tullut paljoakaan, mutta vatsanahka kyllä venyy niin, että toisinaan kiristää rasvailusta huolimatta. Navan pullahtaminen ulospäin on vain ajan kysymys, uskoisin. Kaiken huipuksi uuden kasvupyrähdyksen kokeneet rinnat aloittivat viikko sitten toimintansa tuottamalla esimaitoa. Äärettömän huvittavaa ja jotenkin uskomatonta. Minä osaan, olen toimiva fyysinen olento! Kehoni kasvattaa uutta elämää juuri niin kuin on tarkoitus, ja noin vain, ilman mitään muuta ohjetta kuin ikiaikainen geneettinen valmius lisääntyä. On tämä vaan jotenkin älyttömän siistiä.
Muutos: maha viikolla 11+1 ja 22+2. Näin me kasvetaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti