Ajatus lapsesta tulee viikko viikolta konkreettisemmaksi. Välillä se oikein pysäyttää: minulleko muka on oikeasti tulossa lapsi? Pieni, ihan oikea ihminen, joka on sitten oikeasti olemassa ja koko ajan läsnä. Luultavasti äitisuhteen ohella elämäni merkittävin ihmissuhde. Aluksi täysin riippuvainen minusta, ja silti ihan erillinen olento. Mitä ihmettä oikein olen mennyt tekemään!
Viimeisimpänä konkretisoijana toimivat viikko sitten ostamani yhdistelmävaunut. Tuntuu yhtä aikaa hienolta ja hurjalta tehdä niin isoja hankintoja Tyyppiä varten. Asiaankuuluvan hinta- ja varustevertailun, sekä intensiivisen huuto.netin selaamisen jälkeen päädyin Brion kombi -yhdistelmiin, jotka vaan jotenkin tuntuivat oikeilta. Hintaa tuli 145 e, ja olen kyllä tosi tyytyväinen hankintaan! Siitä huolimatta, että vaunut ovat vielä toisessa kaupungissa, enkä ole päässyt niitä edes koittamaan, saati sitten että tietäisin miten ne käytännössä toimivat Tyypin kanssa... On heittoaisa, neljä ilmakumipyörää ja metallinen tavarakori, jotka oikeastaan olivat tärkeimmät speksit. Halusin vaunut jotka kulkevat myös sohjossa ongelmitta, ja tavarakorin johon mahtuu isommatkin ostokset. Ei siis varsinaisesti mitkään näppärät ja pienet kaupunkivaunut, mutta eiköhän noi bussiin kuitenkin mahdu.
Kävin myös kirjoittamassa vuokrasopimuksen minun ja Tyypin uudesta kodista. Näppärän oloinen vajaa 50 neliön yksiö tupakeittiöllä, kävelymatkan päässä yliopistolta ja keskustasta, ja bussitkin kulkee vierestä. Eniten ilahduttaa kuitenkin, että asunto on katutasossa, on oma sisäänkäynti sekä terassi ja pieni pensasaidan reunustama nurmikokaistale etelään, sisäpihalle päin. Vaikka tänä kesänä ei Tyyppi vielä paljon ehdikään pihalla kelliä, haaveilen jo seuraavasta kesästä, kun siellä tapaillaan ensiaskelia. Vaikka muuttaminen stressaa, niin kuin aina, olen silti hirveän innoissani. Meidän oma pesä.
Viime päivät olenkin kuluttanut ahkerasti lisäten kirpputorin kirjanmerkkeihin kaikkea hyödyllistä ja suorastaan välttämätöntä vauva- ja kodintavaraa. Kantoliinoista täytyy hankkia ainakin yksi rengasliina, yhden trikoisen saan serkulta, ja myöhemmin varmasti myös yksi kudottu pitkä liina. Iskin myös silmäni tällaiseen Koala-riippukeinuun, joka on ehkä pakko saada, vaikka en tiedä mihin se mahtuu jos haluan myös pinniksen sängyn viereen. Voi valintoja! Hoitopöytä on vielä kysymysmerkki - uuden asunnon vessa on toisaalta niin tilava, että hoitotaso siellä olisi varmaan kätevä. Lisäksi pakollisista hankinnoista puuttuu ainakin turvakaukalo ja amme. Sekä vuodesohva, pölynimuri ja mikro...
Ihan kuin en ehtisi laittaa kaikkea valmiiksi ja tehdä hankintoja sitten muuton jälkeen. Ja olisiko materiaa tärkeämpää sittenkin se läsnäolo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti