Kaikesta olojen tarkkailusta huolimatta, olen yllättänyt itseni tyynellä järkevyydellä.
Kuluneiden vuosien vauvakuumeiluista päätellen luulin, että olisin niitä odottajia jotka eliminoivat kaikki mahdolliset ja mahdottomat riskit, joita asiaan liittyy. Tosin kuvittelin myös, että kuulun todennäköisesti niihin ihmisiin, jotka yrittävät tehdä lapsen, tähtäävät ovulaatiopäiviin ja makaavat yhdynnän jälkeen jalat taikauskoisesti seinällä.
Nyt kun Tyyppi on päättänyt aloittaa elämänsä yllättäen ja pyytämättä, en jotenkin osaa pelätä. En tietenkään käytä päihteitä, ja esimerkiksi maksan, hauen ja merilevän syöntirajoitukset ymmärrän hyvin. Listeriariskillä pelottelu sen sijaan on aika turhaa - nämä samat ohjeethan pätevät aina. Eilen jätin salaatin pesemättä, sillä märkää salaattia on inhottava syödä, ja kotimaista homejuustoa syön kuten ennenkin. Huomaamatta söin juuri myös kämppiksen Puolasta tuomaa savujuustoa tietämättä sen tarkemmin sisällöstä. Kahvia juon pari mukillista päivässä, sen mukaan miltä maistuu. Huomaan kyllä, että isoista määristä saattaa tulla huono olo, joten fiilistä kuunnellen mennnään. Lihan kypsentäminen ja ulkomaisten pakastemarjojen kuumennus taas pitäisi olla ihan normaalia hygieniatietoutta.
Tilastojen valossa raskauslisterioosia tavataan Suomessa noin 2-3 vuosittain. Sen sijaan noin 10% todetuista raskauksista menee kesken ennen 13 raskausviikkoa ihan omia aikojaan. Itse rauhoitan keskenmenon pelkoa sillä, että todennäköisesti Tyypissä on jokin vika, jos se ei jaksakaan kasvaa isoksi. Sille normaalisti toimiva odottaja ei vaan mahda yhtään mitään. Alkuraskauden alkoholinkäyttö huolettaa vähän, mutta sitäkään on turha surra nyt: eihän sellaiseen voi vaatia varautumaan, mistä ei tiedä.
Myös lääkkeiden suhteen olen onnistunut pysymään rauhallisena. Mielialalääkkeenä syön venlafaksiinia, jonka vaikutuksia raskauteen ei vielä tarkasti tiedetä, mutta se on joka tapauksessa uusia ja suht vaarattomia masennuslääkkeitä. Tottakai olen menossa keskustelemaan lääkityksestä, ja on selvä että annosta vähennetään reilusti mitä pidemmälle raskaus etenee, ehkä jopa ihan nollille. Kesä on siitä hyvä aika synnyttää, että jaksan auringon voimalla ilman lääkitystäkin. Ennen tarkempia neuvoja olen kuitenkin syönyt kuuliaisesti päivittäiset nappini, sillä äkkinäinen vähentäminen tekisi vain kaikille pahaa.
Tuoteselosteet on tullut käsikauppalääkkeistä kyllä luettua tarkkaan, ja laukussa kulkeva särkylääke vaihtui ibuprofeenista parasetamoliin - en tosin ole joutunut yhtään ottamaan. Avaavaa nenäsuihketta ja allergialääke cetiriziniä olen käyttänyt muutamaan kertaan, siitä huolimatta että tuoteselosteen mukaan "tarkkaa vaikutusta raskauteen ja imetykseen ei tunneta, keskustele lääkärisi kanssa". Olen sitten ottanut riskin, sillä nukun mieluumin nenä auki ja raapimatta. Stressitila aiheuttaa allergian herkistymistä ja närästystä - Rennie sentään sopii raskaanaoleville varmasti. Onko tämä nyt kohtalon uhmaamista vai tervettä maalaisjärkeä?
Lisäravinnefriikki minussa on sentään herännyt. Raskausvitamiinia kävin hakemassa heti kun asiasta tiestin, vaikka foolihapon osalta nyt saattoikin olla jo vähän myöhäistä. Rautaa saa varmaan alkaa napsimaan myös, hemoglobiini on ollut usein alavireinen, ja maitohappobakteereihin ajattelin luottaa allergioiden ennaltaehkäisyssä. Toki olen koittanut myös syödä monipuolisesti, mutta eihän nyt sellaisiin luonnollisiin keinoihin voi luottaa. Olen huono hippi ja medikalisaation uhri.
Sitten on toki vielä pahapaha toksoplasmoosiriski. Se on raskaanaolevalle tarttuessaan aika ikävä tauti, sillä sairastuttaa yleensä myös sikiön jokseenkin vakavasti. Silti ohje "Jos raskaana oleva joutuu kotona hoitamaan kissaa, on mahdollinen kissanhiekka vaihdettava kumikäsineet kädessä päivittäin ja laatikko on desinfioitava aina kiehuvalla vedellä" kuulostaa hiukan liioitellulta. Ensinnäkin, jos kanssani asuvat kaksi kissaa kantavat toksoplasmoosia, olen todennäköisesti sairastanut sen jo. Toisekseen, he eivät ulkoile vapaasti, joten uusia taudinaiheuttajia ei noin vain taloon tule, talvella ainakaan. Kolmanneksi, toksoplasmoosin voi ihan yhtä todennäköisesti saada multaisista vihanneksista kuin kissanvessaa puhdistamalla, eikä sitä hiekkaa nyt käsin putsata vaan lapiolla, ja osaan kyllä pestä kädet. Tottakai, jos olisi parisuhdehenkilö, johon vedota, kieltäytyisin kissan hiekkalaatikon puhdistuksesta turvallisuussyistä, sillä se nyt vaan on tympeää hommaa.
Maailma on raskaana olevalle täynnä vaaroja ja uhkia. Ihme että niinkin moni lapsi syntyy loppujen lopuksi ihan terveenä.
Kuudennella raskausviikolla mennään, 5 + ? siis. Tyypin sydän alkaa sykkiä ja alkio on noin 3 mm pitkä. Olen käynyt selailemassa vauvakirjoja ja eksynyt samalla lastenvaateosastolle. 50 cm bodyt on ihan minipieniä. Mitään en anna itseni Tyypille hankkia, on se sen verran pieni ja epävarma vielä. Vauvakirjoissa valinta tulee olemaan vaikea. Tykkäsin paljon Kristiina Louhin kuvittamasta, Soili Perkiön ja Hannele Huovin tekemästä kirjasta Kun on oikein pieni, joka on vauvakirjan lisäksi kuva-, -loru, ja -laulukirja. Mukana tulee myös cd. Sen ostaminen tuntuisi kuitenkin hölmöltä, kun minulla on jo samojen tekijöiden laulu- ja laululeikkikirjat Vauvan vaaka ja Karvakorvan laulupurkki. Pöhköä maksaa sisällöstä, joka hyllyssä jo kertaalleen on. Vahvana ehdokkaana on Mauri Kunnaksen Vauvakirja, jonka kuvitus on taattua, tuttua laatua ja sisältökin vaikutti miellyttävältä ensiselailulla. Luulen, että asia selkenee, kunhan tyyppi on vähän isompi ja häntä oppii tuntemaan paremmin.
Taidan olla ihan raskaushöyrähtänyt. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti